Siirry sisältöön

Harrastuksissa unohdan ulkopuolisuuteni

Kuvassa on kuvitteellisen Liisan tarvitsemat tukipolut pätkittäisen työelämän, ulkopuolisuuden ja epävarmuuden tunteista selviämiseen ammattilaisten avustamana. Kuva on pienoiskuva Liisan tukipolut -kaaviosta, joka löytyy sivulta pdf:nä.

Liisa, 25, tekee pätkätöitä ja kärsii ulkopuolisuuden kokemuksista. Musiikki ja tanssi auttavat häntä unohtamaan stressin elämän epävarmuudesta.

”Aloitin lukion jälkeen ammattiin opiskelun. Opintoihin kuului paljon työssäoppimisjaksoja erilaisilla työpaikoilla. Koin jääväni työyhteisön ulkopuoliseksi useammassa harjoittelupaikassa eikä minua neuvottu työtehtävissä. Aloin epäillä soveltuvuuttani alalle. Monet päivät päättyivät kyyneliin ja ahdistuksen tunteisiin.

Valmistumisen jälkeen töitä ei löytynyt. Se ahdisti vielä lisää. Korviini osui koko ajan syyllistävää keskustelua työttömyydestä. Se painoi mieltä ja itsetuntoani alaspäin.

Lopulta sain töitä kahdeksi kuukaudeksi. Yritin tutustua työyhteisöön, mutta jotenkin jäin taas syrjään. Minulle ei kerrottu asioita ja jos kysyin jotain, minulle sanottiin, ettei se oikeastaan kuulu minulle, kun olen vain tuuraamassa.

Minua kiusattiin jo yläkoulussa. Myös silloin minut suljettiin pois porukasta, herkkyyttäni pilkattiin ja minusta levitettiin ilkeitä juoruja. Eikö ulkopuolisuus lopu koskaan?

Työt jatkuivat eri paikoissa lyhyissä pätkissä. Tuntuu, että epävarmuudesta on tullut pysyvä tila elämässäni. Töissä koen itseni usein huonoksi ja osaamattomaksi, ja sama tunne on alkanut vaivata myös työn ulkopuolella.

Kaipaan kipeästi rohkaisua ja positiivista palautetta edes joskus. Voin unohtaa stressin työasioista ja omat ulkopuolisuuden tunteeni vain silloin, kun harrastan musiikkia tai tanssin.”

Liisan tarinaan on yhdistetty aineksia eri nuorten kokemuksista, joita kerättiin Nuorten kevyet palvelupolut -hankkeen työpajoissa syksyllä 2018. Nuorten henkilöllisyyden suojelemiseksi hanke ei julkaise yksittäisten nuorten tarinoita.

 

Harrastuksista vahvistusta itsetunnolle

Mitä Liisan elämän kääntöpisteissä olisi voitu tehdä toisin? Nuorten vahvuuksien tunnistaminen on tärkeää. Harrastus voi olla väylä itsetunnon kohoamiseen. Kohtaaminen, kannustus ja rohkaisu vievät eteenpäin.

Yläkoulussa tartuttiin kiusaamiseen

  • Koulunuorisotyöntekijä jututti välitunneilla yksin olevaa Liisaa.
  • Liisa rohkaistui kertomaan kiusaamisesta, ja siihen tartuttiin mm. kiusaamista käsittelevän esityksen keinoin.
  • Tunnetaitoihin ja kiusaamiseen liittyviä työpajoja

Tuki ammatinvalintaan lukiossa

  • Opinto-ohjaaja jututti kaikkia opiskelijoita ja auttoi tunnistamaan omia vahvuuksia.
  • Eri ammattien edustajat vierailivat kertomassa koulutuksestaan ja työstään.
  • Tutustuminen työpaikoille ja jatko-opiskelupaikkoihin kurssien ohessa

Opettaja tuki työssäoppimista

  • Työpaikan perehdytys työssäoppimisen käytäntöihin ja opiskelijan vastaanottoon
  • Opettajan säännölliset vierailut työssäoppimispaikalla

Te-palveluissa panostettiin uraohjaukseen

  • Kun Liisa ilmoittautui työnhakijaksi, Te-palvelujen työntekijä pyysi häntä keskustelemaan.
  • Osallistuminen ryhmään, jossa käydään läpi tavoitteita uraohjauksen, yksilöohjauksen ja vertaistoiminnan keinoin.
  • Ohjaaja pito yhteyttä osallistuneisiin myös ryhmän päättymisen jälkeen.
  • Mahdollisuus keskustella epävarmuuden tunteista, ulkopuolisuuden kokemuksista ja ahdistuksesta vaihtuvilla työpaikoilla.

Pätkätöiden aikana keskusteluapua ja taiteellista toimintaa

  • Liisa pääsi tanssiharrastuksensa kautta projektiin, jossa yhdistyy taiteellinen toiminta (musiikki+tanssi+teatteri) ja oman elämäntilanteen tarkastelu 3X10D- lomaketta ja keskustelurunkoa hyödyntäen.

 

12% yläkoululaisista kokee kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta. (THL, Kouluterveyskysely 2017)

Voit ladata käyttöösi pdf-tiedostot Liisan tukipolusta, tarinasta ja ratkaisujen tiivistelmästä.